Moni ihminen pelkää yksin olemista. Eihän sen niin paha pitäisi olla? Eikö aikuisten ihmisten pitäisi jo pystyä olemaan yksinkin. Millä ajalla löydät itsesi jos et vietä aikaa koskaan itsesi kanssa ?
Käsittelen tässä nyt suurimmilta osin itseäni.
Olen ihminen joka rakastaa hälinää, ystäviä ja uusia tuttuja. Kahvikuppini ovat myös ystävieni kahvikuppeja, peittoni on myös ystävieni peitto ja vaatekaappini on myös erään ystäväni vaatekaappi. Rakastan sitä, kun herään aamuun tietäen, että viereisessä huoneessa on joku. Vihaan aamuja yksin.
Silti kaiken tämän ihmisrakkauden keskellä tarvitsen paljon omaa aikaa.
Nyt sain hetken omaa aikaa, kun kieltäydyin lähtemästä baariin. Onhan se outoa ja kaverit kelailee varmasti, että mikä mua risoo. Ei jaksa/ei huvita. Tänään vietän aikaa parhaan ystäväni kanssa, eli itseni. <3 Olen kokoajan harvemmin yksin.. Se harmittaa vaan samalla olen nyt onnellisempi, kuin vuosiin. Mahdollisesti jopa onnellisin koko Pikku Pakistanissa. On jännä, kun itse vihaa omaa tekstiään AINA. Silti sitä jatkaa paskan suoltamista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti