Ihminen ihastuu elämänsä aikana tuhansiin asioihin ja ihmisiin. Itse ihastun nätteihin esineisiin. Rakastan muumimukeja, kauniita kankaita, musiikkia ja ties mitä.
Kuitenkin ihmisiin ihastuminen tuntuu aina tuhat kertaa lämpimämmältä. Ihastun naisiin, miehiin, lapsiin ja vanhuksiin. En tarkoita ihastumisella seksuaalista syttymistä. Ihastun ihmisiin jopa näkemättä, puhelinmyyjiin ja ties keneen.
En tunne kovin usein mustasukkaisuutta, sillä täytyyhän omia ihania ihmisiään osata jakaa myös muille. On jokaisen oikeus tutustua niihin ihaniin ihmisiin, jotka tunnen itse tärkeiksi. Tunnen piston sydämessäni olessani yksin, ilman niitä ihania ihmisiä. Kaipaako ne mua samalla tavalla, kun mä niitä ? Olen missanut nyt useita tapaamisia, synttäreitä ja muita. Koitan tosissani pitää yhteyttä lapsuudenystäviin, kavereihin jotka asuu kaukana, sukulaisiin joiden kanssa en ole jutellut ikuisuuksiin. On vaan tosi hankalaa lähteä heittämään huulta ihmisen kanssa, jonka tämän hetkisestä elämästä ei tiedä oikeastaan mitään.
Rakastan tekstiviestejä, mutta silti en niitä kovin usein saa. En tiedä mikä siinä on, saan mielettömän hyvän fiiliksen ihan typeristäkin viesteistä. Nyt on kuitenkin tullut kuvioihin ihminen, jonka jokaisesta viestistä saan jo lähes orgasmin. Ko. ihminen tuntuu jatkuvasti tärkeämmältä, vaikka niin kovasti koitin iskostaa päähäni, ettei kannata. Vaikeinta on, etten tiedä missä mennään. Mikä kuvio tässä oikein on, minkä planeetan sääntöjen mukaan eläisin ? En uskalla avata suutani, koska en halua pilata tätä nyt. Elän päivä kerrallaan, niinkuin aina.
Fiilikset on kympin luokkaa, vaikka tili on tyhjä ja jääkaapissa tyyliin vain valo ja nuhjuinen sipuli.
